Viimesille päiville riitti jännitystä, huh hei. Suomen jääkiekkomestaruus, Englannin kuningattaren ja Barack Obaman vierailu Dublinissa, tuhkapilvi, Roger Watersin The Wall Live (joka oli muuten aivan älytön, teillä on kaikki syyt olla kateellisia, vaikkette kyseistä herraa tuntisikaan). Ja kuitenkin, nyt sitä ollaan turvallisesti kotona, näppäimistön äärellä, josta löytyy Ö- j Ä-kirjaimet. Tuhkapilven kuumotuksen takia lensin päivää aikasemmin kotiin.
Sanat käyvät vähiin tässä vaiheessa. Outoa olla kotona: hienoa ja kauheaa samanaikaisesti. Viiden kuukauden työssäoppiminen on ohi. Suosittelen ulkomaille lähtöä jokaiselle, joka ei pelkää tutustua itseensä. Valitkaa maa fiiliksen, ei sään mukaan.. Hehe, meikäläinen ei ainakaan brunaa lähtenyt Irlantiin hakemaan. Imin itseeni rusketuksen sijaan elämänoppia ja näköjään vähän liikaa ravintorikkaita nautintoaineita. Tällä kellukkeella voisi melkein seilata Englannin kanaalin yli. Ei kai sentään, mutta muutamat farkut lensi hyvin äkkiä pois vaatekaapista. Poissa silmistä, poissa mielestä vai miten se meni..
Ai niin - Puotilassa tuoksuu vastaleikattu nurmikko ja koiran tassunpohja. Toista oli Dublinissa osoitteessa Ormond Quay Lower. Siellä haisi ranskalainen juusto ja kosteusvaurio.
Irkahtanut Rita kiittää ja kumartaa. Kiitos etta jaksoitte lukea, ja jos ette jaksaneet, kiitos ja hyvää loppuelämää.
PS! Pysykää kanavalla. Heinäkuussa alkaa ilmestymään uusi, erilainen blogi, joka kertoo seikkailuistani Namibiassa Kalaharin aavikolla. IT'S TIME FOR AFRICA!
torstai, 26. toukokuuta 2011
keskiviikko, 18. toukokuuta 2011
Ylpean suomalaisen terveiset
Onpa ollut viikko taas. Viime viikolla sain hoidettua asiat kuntoon asunnon suhteen - sain takuuvuokrat sun muut hilut takaisin tulevalta asukkaalta ja sunnuntaina pakkaankin kimpsut ja kampsut kasaan ja muutan tanne hostellille vikoiksi oiksi. Perjantaina kavin teatterissa katsastamassa Monty Pythonin Spamalot -musikaalin. Hehheheheheheheheh, ja eikos ne ensimmaisen viiden minuutin sisalla laula Finland Songin! Olin aivan liekeissa!
Finland Song
Roope ja Jankku saapuivat viikonloppuna vierailulle, joten sunnuntaista tiistaihin tuli taas nautittua rakkaiden ihmisten seurasta, hyvasta ruoasta ja Dublinin vierailukohteista. Sunnuntai oli tietysti hienoin paiva kaikista, kun huusimme aanemme kaheaksi sporttipubissa muutamankymmenen muun suomalaisen kanssa. HYVA SUOMI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! PERKELE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Tiistaina kaytiin retkella Newgrangessa, joka on stone age passage tomb (en osaa suomentaa). Kyseessa on noin vuonna 3200 EA rakennettu rakennelma, joka on vanhempi kuin Egyptin pyramidit. Vanhaa settia siis! Tiistaina tie vei myos vinttikoirakisoihin. Olin ostanut meille liput, johon kuului viiden euron vedonlyontivoucher. Loin vetoa illan toisessa lahdossa Crash and Bang- nimisen koiran voiton puolesta ja voitin 15 euroa! Numero kuusi Crash and Bang kipitti voittoon ennakkosuosikeista huolimatta! Wuf!
Viimeisten viiden tyopaivan rutistus on lahtenyt kayntiin! Viikon paasta vetelen viimeisia Guinness-vaahtoja huuleen. Voi sentaan, tuntuu kuin 20 viikkoa olisi kadonnut kuin tuhka tuuleen. Kaikenlaista on koettu ja nahty, itsenaistytty ja kasvettu seka henkisesti etta fyysisesti (mita voi odottaa viiden kuukauden herkuttelun jalkeen?). Ikava tanne tulee ehdottomasti, mutta tulen kaymaan taalla varmasti ennen taman vuoden Joulua. No, eipa aleta vetistelemaan, viikko jaljella ja viela on paljon jannia tapahtumia tiedossa. Ensi viikolla viimeinen paivitys taalta Vihreilta nummilta.
Englannin kuningatar on visiitilla Dublinissa talla viikolla. Jokunen pommi taisi loytya eilen jostain bussista, mutta kaikki on hyvin. The Queen lives!
Finland Song
Roope ja Jankku saapuivat viikonloppuna vierailulle, joten sunnuntaista tiistaihin tuli taas nautittua rakkaiden ihmisten seurasta, hyvasta ruoasta ja Dublinin vierailukohteista. Sunnuntai oli tietysti hienoin paiva kaikista, kun huusimme aanemme kaheaksi sporttipubissa muutamankymmenen muun suomalaisen kanssa. HYVA SUOMI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! PERKELE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Tiistaina kaytiin retkella Newgrangessa, joka on stone age passage tomb (en osaa suomentaa). Kyseessa on noin vuonna 3200 EA rakennettu rakennelma, joka on vanhempi kuin Egyptin pyramidit. Vanhaa settia siis! Tiistaina tie vei myos vinttikoirakisoihin. Olin ostanut meille liput, johon kuului viiden euron vedonlyontivoucher. Loin vetoa illan toisessa lahdossa Crash and Bang- nimisen koiran voiton puolesta ja voitin 15 euroa! Numero kuusi Crash and Bang kipitti voittoon ennakkosuosikeista huolimatta! Wuf!
Viimeisten viiden tyopaivan rutistus on lahtenyt kayntiin! Viikon paasta vetelen viimeisia Guinness-vaahtoja huuleen. Voi sentaan, tuntuu kuin 20 viikkoa olisi kadonnut kuin tuhka tuuleen. Kaikenlaista on koettu ja nahty, itsenaistytty ja kasvettu seka henkisesti etta fyysisesti (mita voi odottaa viiden kuukauden herkuttelun jalkeen?). Ikava tanne tulee ehdottomasti, mutta tulen kaymaan taalla varmasti ennen taman vuoden Joulua. No, eipa aleta vetistelemaan, viikko jaljella ja viela on paljon jannia tapahtumia tiedossa. Ensi viikolla viimeinen paivitys taalta Vihreilta nummilta.
Englannin kuningatar on visiitilla Dublinissa talla viikolla. Jokunen pommi taisi loytya eilen jostain bussista, mutta kaikki on hyvin. The Queen lives!
 |
| Newgrange, Coronation Stone |
 |
| Viskia....nam |
 |
| Lehmis |
 |
| Newgrange |
tiistai, 10. toukokuuta 2011
SCOTLAND WILD AND SEXY!
Ma rakastuin Skotlantiin (ja yhteen hulluun Skottiin) totaalisesti. Reissu alkoi Ediburghista ja jatkui pohjoiseen. Yovyimme kaksi yota Loch Nessin rannalla Inverness-nimisessa kylassa. Lauantaina vietimme koko paivan Isle of Skyeta ihastellessa. Tama oli ehdottomasti ikimuistoisin retki, jolle olen eksynyt taalla villissa lannessa ollessani. Sain paljon uusia kavereita ja muutaman elinikaisen ystavan Australiasta, Liettuasta ja Amerikasta. Olin niin Skotlannin humaloima, etta maistoin Haggista! Niille sivistymattomille perussuomalaisille, jotka eivat tieda mita Haggis on: lampaan maksaa, sydanta, keuhkoa, laskia, kaurahiutaleita, sipulia ja mausteita paistettuna lampaan vatsalaukussa.
Viimeisia tyopaivia viedaan ja muutama vaivainen viikko jaljella ulkomaankokemusta. Fiilikset vaihtelee edelleen itkupotkuraivarista saalittavaan kyynelten pusertamiseen ja kotiinpaluun malttamattomaan odotukseen. Tunnelmat siis vahan samat kuin Jouluna: sita odottaa helvetin innoissaan ja jannittyneena ja sitten kun se on ohi niin alkaa mokotys siita, etta Joulu on vain kerran vuodessa.
Viimesiin viikkoihin mahtuu viela paljon kivoja juttuja, kuten jaahyvaishenkisia illallisia kavereiden kanssa, Monty Pythonin Spamalot-musikaali, Roopen ja Jankun vierailu, Stand-up komediaa, kylpylahemmottelua, Roger Watersin konsertti ja mahdollisesti (tai siis mita todennakoisimmin) vinttikoirakisoja. Ja silti tuntuu, etta viela olisi paljon tehtavaa ja nahtavaa. Tulen lomalle Irlantiin varmaan joko loppuvuodesta tai ensi vuoden alussa, samalla voin kayda sarkemassa sydantani myos Skotlannissa ja Walesissa.
Ja hei, great news, meille saapui uusi jaakaappi vaivaisen neljan viikon odottelun jalkeen. Kiitos pikaisesta toiminnasta vuokraisanta.
maanantai, 2. toukokuuta 2011
Bank Holiday, mutta meika vaan raataa
Minnan lahdettya kotiin ei koittanutkaan karmea arki, joka ei taalla ole edes karmea, kun saa olla toissa hyvan ystavan Marianelan kanssa. Lahdimme Marianelan ja Keelan kanssa keskiviikkona kahdeksi yoksi Enniskerryyn, Wicklowin kuntaan Summerhill House Hotel -nimiseen hotelliin. Paikan paalla toimii Rainforest Day Spa, joten kyseessa oli siis todellinen tyttojen spa retreat. Olimme varanneet 159 euron hintaisen paketin, johon kuului tunnin kokovartalohieronta ja kylpylan palvelujen kaytto, kolmen ruokalajin illallinen ja buffetaamiainen. Ruokailut kuuluivat hintaan molempina paivina, joten mielestamme kyseessa oli oikein hyva diili. Ihastuin paikkaan niin kovin, etta varasin itselleni final retreatin viimeiselle viikolleni - menen nauttimaan hieronnasta, kylpylasta, maisemista, ruoasta ja isosta hotellisangysta, jossa nukkuminen oli kuninkaallista verrattuna tamanhetkisessa loukossa buukkaamiseen. Muutan pois tuolta tamanhetkisesta laavasta 22. paiva, jonka jalkeen vietan viimeiset yot taalla hostellilla. Viimeinen tyopaiva onkin sunnuntai 22. paiva, silla pomo tarvitsi minua kahtena ylimaaraisena paivana. Han lupasi maksaa minulle noista paivista kohtuukorvauksen, joten voin lahtea hyvin mielin viettamaan laatuaikaa kylpylaan with me, myself and I.
Viikonloppu meni toissa ja rentoutuessa. Eilen illalla menin Marianelan luo, silla olin luvannut auttaa hanta projektissa nimeltaan "Vauvalle ruokaa pakkaseen". Soseutimme hedelmia ja vihanneksia, joten nyt on pikku beibilla mutustettavaa pitkaksi aikaa. Muuta tarkeaa kerrottavaa eilispaivasta on se, etta Luas-raitiovaunuun hypatessani voin vannoa, etta joku oli polttanut matkaa tehdessaan jotain muuta kuin Marlboron punaista. Aina yhta harvinaista "herkkua" paasta nuuskimaan tuota ituhippien maagista yrttia.
Enaa kolme taytta viikkoa jaljella! Kauheaa ja ihanaa samanaikaisesti. Toisaalta on ihana ajatus paasta nauttimaan Suomen kesasta, perheen ja kavereiden seurasta, toisaalta taas tulen ikavoimaan monia asioita taalta Irlannista. Ensimmaisena varmaan uutta hyvaa ystavaani Marianelaa (ja tietysti Keela-vauvaa!) ja tyossa kikattamista ja juoruilua. Toisena pubeja ja kaikkea niihin liittyvaa: rentoutta, livemusiikkia ja rempseita ihmisia; ei lainkaan sita meille tyypillisa suomalaistyylista melankolista kupin kittaamista, vaan elamaniloista, joskin hieman piikikasta huulenheittoa. Dublinin kaupunki on kuitenkin pieni, turistinen halinapesake, jonne en voisi ikina muuttaa. Muualle maahan voisin asettua, silla taassa paikassa on jotain joka kiehtoo minua ennen niin "en muuta ikina maalle"-vannovaa mukamas city-ihmista. Ehka se on Irlannin vihreat nummet, lampaat, taikausko ja historian lasnaolo, joka pitaa syleilyssaan koko maata ja sen kansaa...cut the crap, oluen kittaaminen ilman etta joku katsoo vinosti, on se mika minua kiehtoo. No, ei kai sentaan, mutta juomakulttuuri taalla on mielestani terveemmalla pohjalla kuin karussa Pohjolassa, vaikka osataan taallakin ylittaa paivittaisia annosmaarasuosituksia. Kamppiksiani tuskin tulen ikavoimaan, ja totta puhuakseni lasken jo paivia, kuinka pian paasen muuttamaan pois tuolta asunnolta. TJ 16!
Ensi torstaina menen Skotlantiin ja palaan sielta maanantai-iltana. Tama on ehka ainoita asioita joita jannitan aika paljon, vaikka onhan taalla tullut tehtya ja koettua kaikenlaista muuta uutta. Neuroottinen sivupersoonani (sivu ja sivu..) pelkaa ongelmia matkatavaroiden kanssa, matkaamista kentalta keskustaan, hostellin loytamista, oikean retkitoimiston loytamista ja kaksi viikkoa piinannutta kurkkutaudin syleilyn kiristymista. No, eteenpain sanoi mummo lumessa, eikohan kaikki mene yhta sulavasti kuin tahankin asti.
Ensi viikkoon amigos,
Sine Metu - Without Fear!
Viikonloppu meni toissa ja rentoutuessa. Eilen illalla menin Marianelan luo, silla olin luvannut auttaa hanta projektissa nimeltaan "Vauvalle ruokaa pakkaseen". Soseutimme hedelmia ja vihanneksia, joten nyt on pikku beibilla mutustettavaa pitkaksi aikaa. Muuta tarkeaa kerrottavaa eilispaivasta on se, etta Luas-raitiovaunuun hypatessani voin vannoa, etta joku oli polttanut matkaa tehdessaan jotain muuta kuin Marlboron punaista. Aina yhta harvinaista "herkkua" paasta nuuskimaan tuota ituhippien maagista yrttia.
Enaa kolme taytta viikkoa jaljella! Kauheaa ja ihanaa samanaikaisesti. Toisaalta on ihana ajatus paasta nauttimaan Suomen kesasta, perheen ja kavereiden seurasta, toisaalta taas tulen ikavoimaan monia asioita taalta Irlannista. Ensimmaisena varmaan uutta hyvaa ystavaani Marianelaa (ja tietysti Keela-vauvaa!) ja tyossa kikattamista ja juoruilua. Toisena pubeja ja kaikkea niihin liittyvaa: rentoutta, livemusiikkia ja rempseita ihmisia; ei lainkaan sita meille tyypillisa suomalaistyylista melankolista kupin kittaamista, vaan elamaniloista, joskin hieman piikikasta huulenheittoa. Dublinin kaupunki on kuitenkin pieni, turistinen halinapesake, jonne en voisi ikina muuttaa. Muualle maahan voisin asettua, silla taassa paikassa on jotain joka kiehtoo minua ennen niin "en muuta ikina maalle"-vannovaa mukamas city-ihmista. Ehka se on Irlannin vihreat nummet, lampaat, taikausko ja historian lasnaolo, joka pitaa syleilyssaan koko maata ja sen kansaa...cut the crap, oluen kittaaminen ilman etta joku katsoo vinosti, on se mika minua kiehtoo. No, ei kai sentaan, mutta juomakulttuuri taalla on mielestani terveemmalla pohjalla kuin karussa Pohjolassa, vaikka osataan taallakin ylittaa paivittaisia annosmaarasuosituksia. Kamppiksiani tuskin tulen ikavoimaan, ja totta puhuakseni lasken jo paivia, kuinka pian paasen muuttamaan pois tuolta asunnolta. TJ 16!
Ensi viikkoon amigos,
Sine Metu - Without Fear!
maanantai, 25. huhtikuuta 2011
Hellurei
Vierailijarumba on lahes ohi - saapvien listalla ovat enaa Roope ja Jankku, ja heitakin saan odotella viela muutaman viikon. Paivat kuluvat entista nopeammin rakkaiden ihmisten kanssa, ja mina kun luulin etta nama tyopaivat vilisee silmissa.. enaa 13 tyopaivaa jaljella!
Ylihuomenna lahden muutamaksi paivaksi lihomaan ja lillumaan vedessa kylpylaan. Seuralaisena on Marianela ja hanen kuusikuukautinen vauvansa. Marianela on tyokaverini, mutta myos sijaisaitini, kuten han ystavallisesti oikealle aidilleni ilmoitti. Minusta pidetaan hyvaa huolta.
Perjantaina oli paasiaispyha ja kaikki pubit olivat kiinni. Mika shokki, mutta onneksi olin ollut kaukaa viisas ja varannut meille illallispoydan kelluvasta La Peniche -nimisesta ravintolasta (ranskankielen taitoiset..kertokaa pliis, miten tuo nimi lausutaan?).
Ensi viikolla lahden valloittamaan Skotlannin ja kayn samalla moikkaamassa tulevaa puolisoani Gerard Butleria, joka on siis skotti eika irkku...mita huijausta koko Ps. I Love You.
Kirjotan toissa ja tiskille paukahti seitseman kroisoksen lauma suoraan Englannista. Kylla voi nuorista ihmisista paasta kova melu.
Kuulemiin ja pian taas nahdaan!
Ylihuomenna lahden muutamaksi paivaksi lihomaan ja lillumaan vedessa kylpylaan. Seuralaisena on Marianela ja hanen kuusikuukautinen vauvansa. Marianela on tyokaverini, mutta myos sijaisaitini, kuten han ystavallisesti oikealle aidilleni ilmoitti. Minusta pidetaan hyvaa huolta.
Perjantaina oli paasiaispyha ja kaikki pubit olivat kiinni. Mika shokki, mutta onneksi olin ollut kaukaa viisas ja varannut meille illallispoydan kelluvasta La Peniche -nimisesta ravintolasta (ranskankielen taitoiset..kertokaa pliis, miten tuo nimi lausutaan?).
Ensi viikolla lahden valloittamaan Skotlannin ja kayn samalla moikkaamassa tulevaa puolisoani Gerard Butleria, joka on siis skotti eika irkku...mita huijausta koko Ps. I Love You.
Kirjotan toissa ja tiskille paukahti seitseman kroisoksen lauma suoraan Englannista. Kylla voi nuorista ihmisista paasta kova melu.
Kuulemiin ja pian taas nahdaan!
torstai, 14. huhtikuuta 2011
The smell of a broken refridgerator and other funny things
Suskin lahdon jalkeen on taas palattu toihin ja arjen rutiineihin. Sunnuntaina sain viela nauttia vapaapaivasta, joten vietin paivan Leopardstown Racecoursella laukkakisoissa. Saa oli uskomattoman kesainen, asteita oli lahemmas kaksikymmenta ja hammastelin itsekin, kun tarkenin lyhythihaisessa. Laukkakisat itsessaan kestivat yli kolme tuntia, vaikka lahtoja oli vain seitseman. Laukkakisat on taallapain vahan sama juttu kun Suomessa ravit, ja kaupunkilaisetkin on innoissaan lyomassa vetoa naissa kyseisissa riennoissa. Itse en uskaltanut lahtea lyomaan vetoa nailla suurilla varannoillani, mutta muiden ihmisten jannitysta oli hauska seurata. Kaytin sunnuntaina ensimmaista kertaa dublinilaista raitiovaunua eli Luasia. Se ei ollut niin jannittavaa kun olisin kuvitellut, vaikka jouduinkin asemalla pyytamaan paikallista miekkosta avustamaan lipun ostossa. Taalla kun on oudot systeemit hinnottelujen kanssa, ne riippuvat kaikista ihmeen linnunradoista ja aurinkokunnista, ei niista meikalainen ota selkoa.
Maanantaina hain taas henkista vahvuutta joogasta. Emppu oli tehnyt kauhean (ihanan) teon ja lahettanyt mulle suklaata ja karkkia. Se siita viiden kuukauden Fazerin Sinisen suklaan lakosta. Sita levya ei kauaa sailytelty koristeena, voin sen verran antaa vihia ruskean nautintoaineen kulutustahdista.
Tiistaina paasin hevosen selkaan kahden viikon tauon jalkeen. Vaikka ne parivuotiaat laukkahevoset oli ihan somia ja solakoita, niin kylla ma enemman noista kunnon ratsuista perustan. Loysin taas uuden rakkauden kohteen - mulla tata tunnetta riittaa jakaa hevosille, miehien suuntaan sita ei paljon heru. Dublinissa on siis kaksi ostettavaa hevosta sen jalkeen, kun voitan lotossa/menen naimisiin prinssin kanssa/ryostan pankin menestyksekkaasti. Siihen asti sydameni on Dublinissa kahden nelijalkaisen luona.
Tiistai-aamuna keittiossa odotti lammin jaakaappi. Ajattelin, etta pojat on mennyt vain saatamaan lampotilaa ja laitoin jaakaapin kylmimmalle asetukselle. Tyopaivan aikana olin ehtinyt unohtaa aamun tapahtumat ja kotiin saapuessani keittiossa tuli vastaan pahojen hajujen muuri. Jos vain suinkin osaa kuvitella lammenneiden maitotuotteiden, lihan ja ranskalaisten juustojen esanssin, niin tietaa ettei kyseessa ollut ruokahalua heratteleva aromi. Soitin vuokranantajalle, jolle olin juuri viikko sitten marissut homeesta ja paskasista kokolattiamatoista. Vuokranantaja ei meinannut uskoa, etta upouusi jaakaappi voisi olla risa, ja yritti pistaa hommaa tyhmyyteni piikkiin, "oletko varma ettet painanut defrost-nappulaa tai saatanyt lampotilaa nollalle?" (koko hokotyksessa ei ole mitaan defrost-nappia..). Lyhyen ja kipakan sanailun jalkeen arvon vuokraisanta tuli katsastamaan typeran blondin hopinoiden totuudenmukaisuuden, ja kuinkas kavikaan, han joutui nielemaan ylpeytensa. Vaikka "jaakaappi on upouusi", eika "uudet jaakaapit ole koskaan rikki", han totesi, etta kaikki ei ole kunnossa. Seuraavana paivana sain puhelun joltain jaakaappihenkilolta, joka lupasi, etta joku toinen jaakaappihenkilo ottaisi yhteytta piakkoin. En osannut enaa olla yllattynyt siita, ettei ihanaiset kamppikseni tehneet koko jaakaappiasian eteen mitaan, joten roudasin lapsosten ruoat haisemasta jaakaapista ja vein roskat pihalle. (Valilla olen todistanut pienia ihmeita poikien kanssa asuessani: roskapussi sidotaan kiinni, nostetaan keittion lattialle ja odotetaan, etta se kavelee siita itsekseen kaatopaikalle.) Kaipa hekin jonain paivana oppivat parjaamaan tassa kummallisessa maailmassa, jossa jaakaapit hajoilevat, ruoat homehtuvat ja jossa roskat on parasta vieda ulos aika-ajoin, jos ei halua jakaa asuntoaan torakoiden kanssa.
Aiti ja isa saapuva. Tama on viimeinen viiden tyovuoron viikkoni, sen jalkeen tyopaivia kertyy viikolle maksimissaan nelja. Rupean ikaan kuin lomalaiseksi nain viimeisina viikkoinani. Silta se ainakin tuntuu, tammi-helmikuun kuuden ja seitseman tyopaivan viikkojen jalkeen! FUN-FECKING-TASTIC!
Olen kirjotellut aika paljon muusta kuin tyojutuista, niin voisin nyt kertoa vahan tyypillisesta tyopaivasta. Aamuvuoro alkaa klo 7.30. Asun viiden minuutin kavelymatkan paassa toista, mutta heraan tuntia aiemmin, jotta ehdin peseytya ja syoda aamupalan kotona. Kun saavun toihin, tarkistan kassan ja punaisen laatikon, jossa sailytamme vaihtorahoja. Sitten tarkistan paivakirjan, johon kirjotellaan kaikista ihmeellisista ja vahemman ihmeellisista asioista tyokavereiden ja pomon kesken. Sen jalkeen ehtii viela rupatella yovuorolaisen kanssa joutavia, kunnes alkaa varsinainen tyonteko. Uloskirjautumisaika hostellissamme on klo 10, joten paivan ensimmainen piikki tulee juuri kymmenen aikaan. Uloskirjautuminen on simppeli toimitus, jossa asiakas ojentaa huoneen avaimen vastaanottoon ja me kiitamme kaynnista ja toivotamme tervetulleeksi uudelleen. Uloskirjautujat haluavat usein vuokrata lokeron matkatavaroilleen, jotta voivat kayskennella viela kaupungilla ennen kotiinpaluutaan. Varsinainen sisaankirjautumisaika on kello kahdelta, jolloin siivoojat ovat ehtineet siivota kaikki sangyt ja huoneet uusia tulokkaita varten. Jos huoneessa ei ole ollut ketaan edellisena yona, voimme paastaa uudet asiakkaat huoneisiin jo aiemmin. Sisaankirjautumisprosessi on myos suhteellisen yksinkertainen: pyydetaan henkilollisyystodistus, tarkistetaan varauksen tietojen todenmukaisuus, otetaan maksu, ojennetaan avain ja kerrotaan hostellin saannoista ja palveluista. Normaaliin paivaan mahtuu kuitenkin paljon muuta kuin pelkkia ulos- ja sisaankirjautumisia:
1. Lahtijoille lahetetaan sahkoposti, jossa kiitetaan oleskelusta ja pyydetaan palautetta.
2. Tehdaan uusia varauksia joko puhelimitse tai sahkopostitse ja otetaan toki asiakkaita sisaan ilman varauksia, jos hostellissamme on tilaa
3. Ruokitaan kilpikonna ainakin kolmesti ja kerran viikossa vaihdetaan kaverille uusi vesi.
4. Vuokrataan polkupyoria
5. Myydaan parhaamme mukaan bussilippuja, retkia ja pub crawleja (joista vastaanoton tyontekijat saavat komissiota, jes!)
6. Kaydaan facebookissa hostellin ja Tito Turtlen (kilpikonna) tunnuksilla.. valilla myos omilla, jos on tylsaa
7. Vastataan sahkoposteihin, jotka voivat koskea mita tahansa maan ja taivaan valilla
8. Katsotaan kelloa, ja manataan, kuinka paiva on kulkenut hitaasti/nopeasti
9. Haetaan pomolle kahvia (hostellin kahviautomaatin litku ei kelpaa)
10. Teetetaan avaimia, kaydaan ostamassa pingispalloja...
Tammoista on siis tyypillinen arki Kinlay Housessa. Eilen oli kylla tavallista poikkeuksellisempi keskiviikko, silla hostelliin saapui RTE tv:n kuvausryhma, joka oli vasaamassa "At Your Service"-nimista ohjlemaa. Meidan jaksomme tulee ulos vasta ensi vuoden puolella - onneksi! Meikalainen nakyy jossain otoksissa vastaanottotiskin takana, ja voin sanoa, etta nailla avuilla ei kovin monen ihmisen kuvaruutuun halua paasta mollottamaan.
Eipa kummempia, uutta jaakaappia ja vanhempia odotellessa.. Tassa kuva rakkaasta Titosta ja meikalaisen eleganteista sormista.
Maanantaina hain taas henkista vahvuutta joogasta. Emppu oli tehnyt kauhean (ihanan) teon ja lahettanyt mulle suklaata ja karkkia. Se siita viiden kuukauden Fazerin Sinisen suklaan lakosta. Sita levya ei kauaa sailytelty koristeena, voin sen verran antaa vihia ruskean nautintoaineen kulutustahdista.
Tiistaina paasin hevosen selkaan kahden viikon tauon jalkeen. Vaikka ne parivuotiaat laukkahevoset oli ihan somia ja solakoita, niin kylla ma enemman noista kunnon ratsuista perustan. Loysin taas uuden rakkauden kohteen - mulla tata tunnetta riittaa jakaa hevosille, miehien suuntaan sita ei paljon heru. Dublinissa on siis kaksi ostettavaa hevosta sen jalkeen, kun voitan lotossa/menen naimisiin prinssin kanssa/ryostan pankin menestyksekkaasti. Siihen asti sydameni on Dublinissa kahden nelijalkaisen luona.
Tiistai-aamuna keittiossa odotti lammin jaakaappi. Ajattelin, etta pojat on mennyt vain saatamaan lampotilaa ja laitoin jaakaapin kylmimmalle asetukselle. Tyopaivan aikana olin ehtinyt unohtaa aamun tapahtumat ja kotiin saapuessani keittiossa tuli vastaan pahojen hajujen muuri. Jos vain suinkin osaa kuvitella lammenneiden maitotuotteiden, lihan ja ranskalaisten juustojen esanssin, niin tietaa ettei kyseessa ollut ruokahalua heratteleva aromi. Soitin vuokranantajalle, jolle olin juuri viikko sitten marissut homeesta ja paskasista kokolattiamatoista. Vuokranantaja ei meinannut uskoa, etta upouusi jaakaappi voisi olla risa, ja yritti pistaa hommaa tyhmyyteni piikkiin, "oletko varma ettet painanut defrost-nappulaa tai saatanyt lampotilaa nollalle?" (koko hokotyksessa ei ole mitaan defrost-nappia..). Lyhyen ja kipakan sanailun jalkeen arvon vuokraisanta tuli katsastamaan typeran blondin hopinoiden totuudenmukaisuuden, ja kuinkas kavikaan, han joutui nielemaan ylpeytensa. Vaikka "jaakaappi on upouusi", eika "uudet jaakaapit ole koskaan rikki", han totesi, etta kaikki ei ole kunnossa. Seuraavana paivana sain puhelun joltain jaakaappihenkilolta, joka lupasi, etta joku toinen jaakaappihenkilo ottaisi yhteytta piakkoin. En osannut enaa olla yllattynyt siita, ettei ihanaiset kamppikseni tehneet koko jaakaappiasian eteen mitaan, joten roudasin lapsosten ruoat haisemasta jaakaapista ja vein roskat pihalle. (Valilla olen todistanut pienia ihmeita poikien kanssa asuessani: roskapussi sidotaan kiinni, nostetaan keittion lattialle ja odotetaan, etta se kavelee siita itsekseen kaatopaikalle.) Kaipa hekin jonain paivana oppivat parjaamaan tassa kummallisessa maailmassa, jossa jaakaapit hajoilevat, ruoat homehtuvat ja jossa roskat on parasta vieda ulos aika-ajoin, jos ei halua jakaa asuntoaan torakoiden kanssa.
Aiti ja isa saapuva. Tama on viimeinen viiden tyovuoron viikkoni, sen jalkeen tyopaivia kertyy viikolle maksimissaan nelja. Rupean ikaan kuin lomalaiseksi nain viimeisina viikkoinani. Silta se ainakin tuntuu, tammi-helmikuun kuuden ja seitseman tyopaivan viikkojen jalkeen! FUN-FECKING-TASTIC!
Olen kirjotellut aika paljon muusta kuin tyojutuista, niin voisin nyt kertoa vahan tyypillisesta tyopaivasta. Aamuvuoro alkaa klo 7.30. Asun viiden minuutin kavelymatkan paassa toista, mutta heraan tuntia aiemmin, jotta ehdin peseytya ja syoda aamupalan kotona. Kun saavun toihin, tarkistan kassan ja punaisen laatikon, jossa sailytamme vaihtorahoja. Sitten tarkistan paivakirjan, johon kirjotellaan kaikista ihmeellisista ja vahemman ihmeellisista asioista tyokavereiden ja pomon kesken. Sen jalkeen ehtii viela rupatella yovuorolaisen kanssa joutavia, kunnes alkaa varsinainen tyonteko. Uloskirjautumisaika hostellissamme on klo 10, joten paivan ensimmainen piikki tulee juuri kymmenen aikaan. Uloskirjautuminen on simppeli toimitus, jossa asiakas ojentaa huoneen avaimen vastaanottoon ja me kiitamme kaynnista ja toivotamme tervetulleeksi uudelleen. Uloskirjautujat haluavat usein vuokrata lokeron matkatavaroilleen, jotta voivat kayskennella viela kaupungilla ennen kotiinpaluutaan. Varsinainen sisaankirjautumisaika on kello kahdelta, jolloin siivoojat ovat ehtineet siivota kaikki sangyt ja huoneet uusia tulokkaita varten. Jos huoneessa ei ole ollut ketaan edellisena yona, voimme paastaa uudet asiakkaat huoneisiin jo aiemmin. Sisaankirjautumisprosessi on myos suhteellisen yksinkertainen: pyydetaan henkilollisyystodistus, tarkistetaan varauksen tietojen todenmukaisuus, otetaan maksu, ojennetaan avain ja kerrotaan hostellin saannoista ja palveluista. Normaaliin paivaan mahtuu kuitenkin paljon muuta kuin pelkkia ulos- ja sisaankirjautumisia:
1. Lahtijoille lahetetaan sahkoposti, jossa kiitetaan oleskelusta ja pyydetaan palautetta.
2. Tehdaan uusia varauksia joko puhelimitse tai sahkopostitse ja otetaan toki asiakkaita sisaan ilman varauksia, jos hostellissamme on tilaa
3. Ruokitaan kilpikonna ainakin kolmesti ja kerran viikossa vaihdetaan kaverille uusi vesi.
4. Vuokrataan polkupyoria
5. Myydaan parhaamme mukaan bussilippuja, retkia ja pub crawleja (joista vastaanoton tyontekijat saavat komissiota, jes!)
6. Kaydaan facebookissa hostellin ja Tito Turtlen (kilpikonna) tunnuksilla.. valilla myos omilla, jos on tylsaa
7. Vastataan sahkoposteihin, jotka voivat koskea mita tahansa maan ja taivaan valilla
8. Katsotaan kelloa, ja manataan, kuinka paiva on kulkenut hitaasti/nopeasti
9. Haetaan pomolle kahvia (hostellin kahviautomaatin litku ei kelpaa)
10. Teetetaan avaimia, kaydaan ostamassa pingispalloja...
Tammoista on siis tyypillinen arki Kinlay Housessa. Eilen oli kylla tavallista poikkeuksellisempi keskiviikko, silla hostelliin saapui RTE tv:n kuvausryhma, joka oli vasaamassa "At Your Service"-nimista ohjlemaa. Meidan jaksomme tulee ulos vasta ensi vuoden puolella - onneksi! Meikalainen nakyy jossain otoksissa vastaanottotiskin takana, ja voin sanoa, etta nailla avuilla ei kovin monen ihmisen kuvaruutuun halua paasta mollottamaan.
Eipa kummempia, uutta jaakaappia ja vanhempia odotellessa.. Tassa kuva rakkaasta Titosta ja meikalaisen eleganteista sormista.
lauantai, 9. huhtikuuta 2011
Who would’ve thought…
Etta kaltaiseni vilukissa hilluisi pelkka toppi paalla huhtikuussa? Aivan niin, kevat on tosiaan tullut Irlannin vehrealle saarelle, vaikkakin se voi olla vaikeaa uskoa viime viikonloppuisen raekuuron jalkeen. Nyt uskallan kuitenkin sanoa, etta SPRING IS HERE! YUP YUP YUUUUP!
 |
| Elama on taynna valintoja |
Tarkeimpiin asioihin: Suski saapui tiistaina pelastamaan mut arjen tappavasta kierteesta. Ensimmainen paiva vietettiin ympari pyorien ja yhteen tullen, eli shoppaillen, syoden, ihmetellen ja kummastellen.
 |
| Nuori varsa, josta kenties kuullaan viela laukkapiireissa |
Keskiviikkoaamuna hyppasimme bussiin ja matkasimme County Kildareen, jossa sijaitsee The Irish National Stud. Tilalla asustaa “pikkusumman” arvoisia oreja, joilla astuttaminen voi maksaa varsan haluajille kymmeniatuhansia euroja. Kyseessa on Irlannin johtava laukkahevosten jalostaja, ja sanottakoon, etta vahan oli eri meininki kun meikalaisen kaymilla konitalleilla. Hyva kun hevosenpaska edes haisi! Samoissa maisemissa sijaitsi myos kuvankaunis Japanilainen puutarha, josta saimme paljon hyvia viboja ja zen-fiilinkeja. Illalla suuntasimme pubikierrokselle, jonka aikana pidimme paljon hauskaa (suora kaannos: had a lot of fun…)ja kumosimme muutaman nestepitoisen.
 |
| Iso herra sai jugurtin valipalaksi |
Torstaina emme jaaneet sankyihin lorvimaan, vaan matkasimme Phoenix Parkiin ja siella sijaitsevaan Dublinin elaintarhaan, joka on Euroopan vanhimpia elukkapuistoja. Kyseisessa elaintarhassa asusti Metro-Goldwyn-Mayer- filmistudion mannekiinileijona, joka karjuu pelottavasti vanhojen elokuvien alkukuvissa – iakkaat lukijat, te tiedatte mista jellonasta puhun. Grauh! Samana paivana paasin kolmannen kerran tutustumaan Jamesonin viskitehtaaseen. Olen oppinut pitamaan viskista, mika on jo aika pelottavaa meikalaisen mielesta, mutta sita se vanhaksi tuleminen on. Hullunkurisiin asioihin tottuu ja pahat maut muuttuvat hyviksi.
 |
| Kylemore Abbey |
Perjantaina heratyskello soi 5.30, koska paivan suunitelmana oli lahtea paivaretkelle Connemaraan. Matkalla nakyi vanhoja luostariraunioita, lampaita ja tietysti Connemaran pikkuhevosia! Oppaamme jakoi omenoita meille retkelaisille, ja kehtasi kysya multa, olinko ikina syottanyt ponia ennen. PERKELE!
 |
| Todiste kesasta - meikalaiset ilman pitkahihaisia! |
 |
| Voiko olla mitaan sopompaa? |
Tahan mennessa viikko on ollut mita mainioin, niin saan kuin tapahtumienkin puolesta. Huomenna taytyy muuten jokaisen irlannissa oleskelevan tayttaa census-kaavake, jonka avulla lasketaan maan vaestoa. Voi huoh sanon mina. Naita laskentoja on kerran viidessa vuodessa, niin eikos se just satu olemaan tana vuonna. Taytin oman osuuteni jo viikkoja sitten, ja nyt saan jaella niita samoja lappusia hostellin asukkaille. Voi byrokratiaa!
 |
| Tasa-arvo ennen kaikkea |
Ensi viikonloppuna Dubliniin saapuu yours trulyn vanhemmat! Jes! Tata on odotettu, nimimerkilla sydantaraastava ikava.
 |
| Connemaran heppanen |
Alle seitseman viikkoa Irlannissa oloa jaljella. Vaikka on ihana palata kesaksi nauttimaan Suomen kesasta, rupeaa jo kyynel vierimaan kun ajattelee taalta lahtemista.
 |
| Fairy tree |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)